Sukellus

Ulkona on niin pimeää että voisi helposti kuvitella junan kulkevan syvällä maan sisällä.

Vauhti on tasaista ja humisevaista.

Ikkunasta ei näy muuta kuin mustaa, satunnainen valo roikkuu pimeässä siellä täällä.

Sukellamme pimeästä pimeään.

Sukellamme äkkiä ja syvään niin että vartalot heilahtavat.

Syvemmälle ja syvemmälle äkkisyvään.

Vauhti kiihtyy ja tulee pimeämpää ja pimeämpää kunnes juna saapuu Riihimäelle.

Asemalle joka kylpee sähkövalon alla kuin joku tomppeli.

 

 

 

 

 

 

——

28.10.09 IC Hki-RMK Klo 20.23

 

Kaunista sumua

Kaunista sumua pellon päällä ja keskellä peltoa kolme kaurista kaunista sumua koivissaan.

Kaunis ja epätodellinen näky.

Kauriin todellisuudessa on ehkä kaunista seistä pellolla, syödä viljankorjuun jäljet.

Mutta metsässä vaanivat punatakkiset miehet eivät ehkä kauriin mielestä ole kovinkaan kauniita.

Tai ehkä ovatkin.. mistä ihminen sen tietää.

Ehkä kauriit suorastaan rakastavat punatakkisia miehiä!

Ehkä ne kolme kaurista pellon keskellä olivat punomassa juonta sen yhden kauniin punatakkisen miehen sydämen voittamiseksi.

Ei ihminen sitä tiedä. Ei punatakkinen mies.

Ja pian ilmassa kiirii terävä laukaus.

 

 

 

 

 

 

——

20.10.09 IC RMK-HKI Klo 11.13

Vauhti hiljenee

Illalla vauhti hiljenee.

Ihmisten posket ja lihat alkavat palautua kovasta vauhdista ja juna jarrutella pimeille ja hiljaisille asemille.

Puut ja pensaat radan varrella alkavat taas seistä suorina ja ryhdikkäinä yötä vasten, ottaa harteillensa kylmän yön kuurat.

Junien penkit ovat taas ehjät ja hiiret juoksevat takaisin pesiinsä kynnettyjen, käännettyjen peltojen alle.

Taloissa on taas seinät pystyssä ja seinissä uunien, liesien lämpö.

Autot ajavat taas hiljaa teitä pitkin ja ihmiset palaavat koteihinsa.

Naiset ja lapset tuoksuvat rakkaudelta.

 

 

 

 

————-

19.10.09 IC HKI-RMK Klo 19.14