En ole tavattavissa

Aamu on kirkas ja kirpeä.

Tällaisella säällä runoilija juoksee huuruisella pellolla luut keveinä ja lihakset kirpeinä auringon loppuun asti.

Ojat ovat jäätyneet peiliksi joka ei kestä peltohiiren jalkaa mutta runoilijan luut ovat keveitä kuin heinä ja runoilija kiitää peilikirkasta jäätä, jäätynyttä ojaa oudoilla jaloillaan ja lentää pellolla ojanpohjia seuraten auringon loppuun asti.

Pellon laidalla ratapenkereellä lojuu runoilijan musta laukku numeroita täynnä.

 

 

 

—

30.10.09 IC RMK-HKI Klo 10.09

Myöhästä

Pitäisi istua junassa mutta juna ei ole täällä.

Juna on myöhässä.

Minä Riihimäen rautatieaseman lipunmyyntiaulan puisella penkillä.

Ihmisiä ei ole ruuhkaksi vaikka juna on 30 minuuttia myöhässä.

Ulkona kivimiehet naputtelevat nupukiviä katuun ja maanmittarit puuhailevat mittalaitteidensa kanssa.

Riihimäen asemanseutu kehittyy ja kaunistuu.

Onneksi en kuitenkaan näe sitä suunnatonta kauppakeskusta joka kasvaa selkäni takana kuin atomipommin sienipilvi.

Minä näen duunareita työnsä ääressä, puutaloidylliä ja vanhoja punatiilisiä rautateiden rakennuksia joiden karheita seiniä nousee muratit.

 

 

26.8.09 Riihimäen asema

Numeronuija nurisee

Junan lähtöön on aikaa 29 minuuttia.

Olen nuijinut numeroita niin että päässä surisee.

Junakin surisee ja istun surinassa.

Kirjaimia on vaikea tavoittaa, saada esiin.

Ovat surinassa.

Sanoja tulee sieltä täältä mutta liittyvät numeroihin.

Budjetti.

Kvartaali.

Kukka.

Toimintasuunnitelma.

Tilikauden tulos.

Kukka.

Prosentti, indeksi ja kukka.

Kukista päätellen voisi sanoa että vielä on toivoa.

Vielä runoilija hengittää!

Mutta mistä on toivoa? Kukista? Sanoista ylipäätään?

Että markkintalous olisi markkinajaloutta.

Että antaisivat armoa herkille sieluille jotka eivät halua kasvaa kuin henkisesti.

Että olisi maa ja sillä seisoisi ihminen.

Että olisi lintu taivaalla.

 

 

 

 

 

———————–

-erikeeper 19.8.09 IC HKI-RMK  Klo 18.40