Tinapilli

Ihanat irlantilaiset naiset ihanalla aksentillaan.

Hurmaavat runoilijaa pelkillä äänillään.

Puhuisivat enemmän.

Tulisivat lähemmäksi.

Puhuisivat kovempaa edes, ihanat naiset.

Irlanti soi tässä vaunussa niin että nummet raikaa, laulu.

Naiset puhuvat apilankukka huulillaan, pehmeä Guinness.

Minä juovun heistä, heidän soreista äänistään ja kasvot alkavat punottaa, nenä.

Rohkaistun avaamaan suuni sanoakseni jotain mutta suuni aukeaa kuin tinapilli, irish tinwhistle.

Ja naiset alkavat nauraa, ihanat irlantilaiset naiset nauraa ja tanssia, laulaa apiloita, mettä huulillaan.

 

 

 

 

 

—–

IC 2.11.09 HKI-RMK Klo 19.54

Showtime

Joku on nostanut sohvan radanvarren ja metsän väliin.

Joku tulee siihen päivittäin istumaan, primetime-aikaan ja päivittelee nykymenoa.

Ei laula talitintit niinkuin ennen, ei.

Kuuntele nyt tuotakin tittyytä! Joku sanoo vierustoverilleen.

Onneton suoritus kertakaikkiaan.

Mikä kiire näillä nykyajan talitinteillä on kun lauluistakin jätetään tavuja laulamatta! Joku puhisee kiihtyneenä ja kumartuu sohvalla eteenpäin.

Ja entä nämä ohikiitävät junat sitten! Joku huudahtaa.

Helvetillinen meteli kun juna suhahtaa ohitse ja ilmanpaine joka pamauttaa ja karkottaa linnut taivaan tuuliin! Joku valittaa ja tuijottaa tummuvaa kuusimetsää.

 

 

 

 

 

——–

2.11.09 IC RMK-HKI Klo 10.09

En ole tavattavissa

Aamu on kirkas ja kirpeä.

Tällaisella säällä runoilija juoksee huuruisella pellolla luut keveinä ja lihakset kirpeinä auringon loppuun asti.

Ojat ovat jäätyneet peiliksi joka ei kestä peltohiiren jalkaa mutta runoilijan luut ovat keveitä kuin heinä ja runoilija kiitää peilikirkasta jäätä, jäätynyttä ojaa oudoilla jaloillaan ja lentää pellolla ojanpohjia seuraten auringon loppuun asti.

Pellon laidalla ratapenkereellä lojuu runoilijan musta laukku numeroita täynnä.

 

 

 

—

30.10.09 IC RMK-HKI Klo 10.09