Kooma
Hiljaista.
Ei edes aivotoimintaa.
Istun koomassa ja sulatan vatsassani lojuvaa intialaista thalia.
Suussa kipristelee vielä ne 200 chilipalkoa jotka kokki annokseen piilotti.
Olen vaaraksi junaliikenteelle ja muille matkustajille.
Jos suuni jostain syystä aukeaa polttaa tuli kaiken edelleen osuvan.
Rautatientorilla se vahingossa vähän aukesi ja olin polttaa koko aseman.
—————-
23.7.09 IC HKI-RMK Klo 18.20
heinäkuu 25, 2009 at 6:35 ip
Siis tulta syöksevän lohikäärmeen olo. Miten se eroaa ihan maalaismaisesta krapulasta? Täällä maalla nimittäin on pakko tyytyä vain sellaiseen, koskapa ei ole eksoottisia ravintoloita. Ilmeisesti onneksi.
Toisaalta monet perrinneruuat pelkällä ulkonäöllään saavat mahan sekaisin. Mauista kauhein on kaljavellillä.
heinäkuu 27, 2009 at 12:43 ip
Krapulan aiheuttamassa tulenlieskassa on tietenkin mukana rutkasti vanhaa viinaa ja valkosipulia… sitä tosin oli varmasti siinä annoksessakin mutta viinaa ei pisaraakaan..
Maalaisherkut ovatkin sitten asia erikseen. Perinneherkuista minun mielestäni ehkä kamalinta on rössypottu.. Se on niin kamalaa etten ole edes syönyt sitä. Vain lukenut ja se riitti..
heinäkuu 27, 2009 at 10:19 ip
Vai niin! Minä jouduin lapsena vähän väliä syömään rössypottua enkä muista siitä mitään. Muistaisin kai jos se olisi ollut kamalaa? Kyllä minä mieluummin rössypottua söisin kuin simpukoita. Simpukka on kamalinta mitä ikinä olen nielaissut!
heinäkuu 28, 2009 at 7:50 ip
Jos maistaisit rössypottua ja jos se olisi hyvää niin ehkä se ei enää näyttäisi niin pahalta? Minusta rössypottu kuulostaa hauskalta. Voisin ottaa sen sukunimekseni.
heinäkuu 28, 2009 at 8:24 ip
Kyllä mä sen auliisti myönnän että maistaahan sitä pitäisi.
Todennäköisesti yllättäisi positiivisesti. Verta ja perunaa. Mikäpä siinä.
Mutta kun ällöttää niin ällöttää. En suostu!
Nimenä Rössypottu olisi kuitenkin uljas! Niin että siitä vain maistraattiin nimenmuutospapereita täyttämään..