Superpallot
Kimeät teinit päästelevät ääniään.
Vaunu on täynnä innostusta jollekin asialle.
Hepulia!
Tytöt ovat yliaktiivisessa tilassa jossa tilalla ei ole merkitystä.
On vain lauma kimeitä huutoja ja nauruja ja niiden purskeita.
Ne risteilevät ilmassa, kimpoilevat korvasta korvaan ja seinästä seinään kuin superpallot.
Levottomuus tarttuu runoilijaan joka alkaa kaivata viiniannostaan.
Ajatukset alkavat harhailla pelkästä ajatuksesta.
Jalka alkaa vispata ja pää kääntyillä kimeästä toiseen.
Ärtymys nousee seisomaan ja huutaa kimeät hiljaa.
Mutta runoilija istuu ja kirjoittaa.
—————–
20.7.09 IC RMK-HKI Klo 10.09
heinäkuu 20, 2009 at 5:40 ip
Hahaa, runoilija, nytpä tiedät miltä opettajasta tuntuu koulussa joka tunti, nyt ymmärrät miksi ne eivät ole enää eläkkeellä järjissään. Ei hermo kestänyt runoilijalla!
Vaan saattoivathan nuo olla kauniitakin tyttöjä, että kai silmä sentään vähän lepäsi?
Muuten tiedoksi: näistä samoista kimeästi kikattavista tulee niitä runoilijoiden muusiakin, niitä jotka eivät anna runoilijalle yön eikä päivän rauhaa.
heinäkuu 22, 2009 at 5:19 ip
Olen yrittänyt löytää Superpalloista jotain pientä korjattavaa tai jotain mistä en hinkutykkäisi, mutta en löydä.
(Jos en olisi jo ehtinyt päättää että olet pikkuveljeni, päättäisin nyt että me ollaan identtiset kaksoset ja kertoisin sen kaikille. Mutta voi älä nyt vaan tukehdu lahjoihisi, pikkuinen. Nauti ja iloitse vaan ihan rauhallisesti siihen asti kun valmistuu seuraava kirjoituksesi, joka voi hyvinkin olla heikohko!)
heinäkuu 23, 2009 at 8:06 ip
Niin, sisko. Ja kyllä. Vaikka ego aina välillä pullistelee tai ainakin se luulee pullistelevansa niin runoilija on vain nöyrä kuin vastaanotin. Kiitos siskolle kaikesta kannustuksesta kuitenkin ja kaikkea hyvää!
heinäkuu 23, 2009 at 10:08 ip
Tuo kiitos ja kaikkea hyvää näyttää hyvästiltä. Peru se heti.
heinäkuu 23, 2009 at 10:24 ip
Siis eikiitos ja epähyvästit!
heinäkuu 23, 2009 at 10:26 ip
Oi kiitos!
heinäkuu 23, 2009 at 10:28 ip
Ole hyvä. Eikun älä ole!
heinäkuu 23, 2009 at 10:31 ip
heinäkuu 23, 2009 at 10:33 ip
Olet aavistuksen ailahtelevainen, mutta ole vaan.
heinäkuu 23, 2009 at 10:36 ip
Hehh… kuin myös, sisko. Kuin myös.
heinäkuu 23, 2009 at 10:36 ip
Ja kauheeta miten paljon kello on. Pyykitkin vielä odottaa. Hyvää yötä.
heinäkuu 23, 2009 at 10:40 ip
“Pyykit saa odottaa” Klassikko syntyessään!
heinäkuu 23, 2009 at 10:48 ip
Voi hih! Mutta taidan mää nyt kuitenkin käydä ripustamassa ne.
heinäkuu 23, 2009 at 11:00 ip
Ja nyt ne on ripustettu. Ai hitsi kun joku oli taas nopee. Ja nyt istun odottamaan sen sun pyykkiklassikon syntymää.
heinäkuu 23, 2009 at 11:23 ip
Siinä odottamisessa kyllä pyykkivuori kasvaa.. ja muori myös!
heinäkuu 24, 2009 at 11:14 ip
Mä tykkään sun nikistä, tosta Erikeeperistä. Siitä tulee lapsuus mieleen, askartelu ja rakentelu. Herttasta!
heinäkuu 25, 2009 at 10:26 ap
Hehhee. Taitaa olla monen muistoissa ne keltaiset liimapurkit.. ja mikseipä olisi. Hyvää liimaa
heinäkuu 26, 2009 at 6:28 ip
Mun pitäis korjata pari huonekalua – ehkä se onnistuis Erikeeperillä?
(Vai lieneekö riittävän pitävää.)
heinäkuu 27, 2009 at 12:32 ip
Jep. Hyvin pitää! Kun vaan muistaa painaa osat yhteen..
elokuu 7, 2009 at 5:19 ip
OK!