Ensimmäisestä vaunusta
Istun junan ensimmäisessä vaunussa.
Ensimmäiseen vaunuun tunkee kiireisiä, hikisiä ihmisiä niin, että ovet suhisevat koko ajan.
Tämä ensimmäinen vaunu on lähinnä aseman pääovia ja suuri osa junaan astuvista astuu tähän ensimmäiseen vaunuun vaikka paikkansa olisikin jossain muussa vaunussa.
Tämä ensimmäinen vaunu on tällainen läpikulkuvaunu.
Ihmiset hätäilevät sisään ensimmäisestä mahdollisesta ovesta joka siis on tässä ensimmäisessä vaunussa.
Hätäilevät, etteivät myöhästy junasta.
Eivät myöhästy, mutta pelkäävät myöhästyvänsä.
Nyt kun juna on jo lähtenyt ja ihmiset asettuneet paikoilleen ja ovien jouset hiljenneet alkaa toisenlainen tohina.
Kaivetaan laukkuja. Nostellaan laukkuja. Rapistellaan papereita. Riisutaan takkeja ja ripustetaan takkeja.
Ei lakkaa hiki virtaamasta.
————-
2.7.09 IC HKI-RMK Klo 19.00
heinäkuu 20, 2009 at 8:21 ip
(Kyllä kai vaikka rivin murto-osaakin voi sanoa kpl:ksi jos se kerran tekstissä on enteröity omaksi kappaleekseen? Minä ainakin sanon:)
Olen lukenut Ensimmäisestä vaunusta ehkä kymmenen kertaa ja joka kerta viimeistään kolmannessa kpl:ssa alkaa hymyilyttää ja se hymy laajenee, voimistuu ja jäntevöityy loppupisteeseen asti joka on hymyn ja äänettömän naurunhytkytyksen rajatila. Jos olisin joku Tiuski niin sanoisin iik.