Lammas!

Täyttä!

Ahdistus!

Laastariotsainen mies kutoo villasukkaa tuossa viereisellä rivillä.

Näky ei ole aivan tavallinen ja hieman hämmennyn.

Mutta kunniakasta tuollainen on!

Uskaltaa kutoa, mies. Osaa kutoa.

Mies kyllä näyttää asiaan vihkiytyneeltä. Ulkonäkö on sellainen että kasvattaa villatkin itse.

Tai siis ne lampaat.

Jossain ne määkivät miestä ja keritsimiä odottaen. Mies sitten villasukissaan ja villapaidassaan kulkee paikalle.

Sanoo lampaalle muutaman rohkaisevan sanan ja taputtaa sen päätä.

Rapsuttaa säkkärää karvaa niskasta.

Kerittyään lampaan, mies nostaa villat maasta ja menee kotiinsa pesemään villat.

Sitten tekee villasta lankaa!

Lammas on aitauksessaan paljaana, vaaleanpunainen iho nystyllä siellä täällä.

Juna pysähtyy nyt Tikkurilaan. Kuulutus katkaisi ajatuksen kuin kanan lento.

Lisää ihmisiä vyöryy sisään.

Ahdistus.

Paniikki.

Haluan istua yksin!

Pian juna lähtee.

Vielä olen yksin.

Vielä.

Voi tätä hermoja raastavaa odotusta.

Askeleita. Lähestyviä askeleita.

Matkalaukku. Tummat housut tai takki näkökentän oikeaan laitaan ja sitten.

Sitten kysymys.

“Anteeksi, onkohan tässä vapaata?”

 

 

 

———————-

12.3.09 IC HKI-RMK Klo 15.15