Ballograf

Saakeli.

Istun junan aurinkoisella puolella ja aurinkoverho ei toimi.

Tai voi sen vetää alas mutta se vetää heti itse itsensä takaisin ylös.

Pukupoika näpyttelee tietokonetta takaoikealla. Nuoren pojan näköinen mutta jotenkin tuntuu olevan miesten töissä.

IC-junien selkänojat ovat liian korkeita. Täytyy tirkistelijän oikein kurottautua ylös nähdäkseen ketä ja mitä junassa istuu. Kauempana on lapsia, puhuvat peleistä. Pukupojan nenä tuhisee. Lehdet edessä kahisevat.

Tätä kirjoittaessani teen samalla testiajoa Ballografille. Olen pitänyt tätä kirjaa koko ajan tällä samalla kynällä. Pian on paksu vihko täynnä. Kirjoitan tällä niin kauan kuin puhtia ja toimivuutta kynässä riittää. Jo on alkanut koneisto hieman kulua mutta kynä toimii vielä. Testin lopussa kun kynä on kuollut, en osta uutta mustesäiliötä vaan otan yhteyttä Pekka Ballografiin ja ehdotan markkinointiyhteistyötä. Että näin paljon ja näin hienoa ja uljasta tekstiä tällä Ballografilla kirjoittaa!

Hahaa!

Vahingonilosta ilahtuneena kerron, että Tikkurilasta kyytiin nousseelle miehelle teki junan verho saman kepposen kuin minulle. Verhon voi vetää alas mutta se vetää itse itsensä ylös. Onnekseen mies istuu varjoisalla puolella. Vaan eipä tämä paahde mahdoton ole. Ehkä minä alan jopa pitää tästä.

Kaasujouset suhisevat jossain ja lukoista kuuluu loksahduksia ja ovista pauketta.

Nainen, vanhempi rouva vaihtoi edempänä paikkaa kun ei voinut vanhassa paikassa lukea. Ehkä aurinko häikäisi häntäkin liikaa.

Kärrymyyjä on tulossa. Ei tarvitse olla mikään apassi, intiaanitiedustelija sitä tajutakseen. Sellainen melske sieltä aina kuuluu.

Pieni kaljuuntuva konduktööri lähestyy pohjoisesta. Lippuni odottaa rintataskussa päivänsä kohokohtaa.

Pian se vilahtaa.

Kello on 19.38.

Vasemmalla puolella on peltoa ja viisi, kuusi lehmän selkää.

Oikealla tunkee maasta rypsi tai rapsi.

 

————————————

23.7.08 IC HKI-RMK Klo 19.12