Tyttö, mummi ja ukkosenjumala!
Kerava.
Kärrymyyjä virittelee kärryjä alakerrassa.
Edempänä pienen tytön mummi lukee tytölle ääneen jotain lastenkirjaa. Tyttö istuu mummin vieressä ja nojaa mummiin.
Mummi ostaa kärrymyynnistä suklaata ja mehua sekä yhden kahvin.
Nyt kärryt kilisevät pois.
Mummi ja tyttö jotain puhelevat. Muut ovat hiljaa.
Ehkä hieman rapisevat.
Sain Riihimäeltä viestin, että Riihimäellä on kova ukkonen.
Tietenkin.
Täällä, junan yllä ja ympärillä on aurinkoista ja poutaa. Minulla on tapana missata kaikki hyvät ukkoset. Minä rakastaisin niitä! Niiden jyrinöitä ja salamoita kun iskevät kallioon niin, että mökki heilahtaa ja karvat nousevat pystyyn.
Mutta on mennyt jo vuosia niin, etten ole ukkosiin törmännyt. Kun jostain lähden, niin ukkonen tulee. Kun jonnekin menen, niin ukkonen lähtee. Nyt se olisi Riihimäellä. Mutta kun minä sinne asti ehdin kuuluu enää kaukaista, vaimeaa jyrinää. Ehkä näen pienen himmeän salaman ikäänkuin jäähyväisiksi. Se välähtää hiljaa jossain kaukana taivaanrannassa. Ja minä sitä sitten katselen.
On kyllä käynyt mielessä se mitä sanotaan tyynestä myrskyn edellä.
Jonakin päivänä ylläni leimahtelee salama toisensa jälkeen, pallokin pyörii jaloissa ja tukka nousee sähköstä pystyyn.
Sitten minusta ei jää kuin kasa kuumaa, sihisevää tuhkaa.
Ei kannattaisi manata.
————————–
10.6.08 IC HKI-RMK Klo 19.28
huhtikuu 12, 2009 at 9:41 ap
Ei manaaminen kannatakaan. Ehkä sinä aina (lapsellisesti!) keskityt liikaa johonkin, niin että et huomaa ukkosia? Jos tuntuu siltä että ei koskaan törmää niihin, kannattaa jokskuks aikaa lainata joltain ukkostapelkäävä koira.
huhtikuu 12, 2009 at 11:41 ip
Kyllä mä pieniä rytinöitä olen rekisteröinyt. Mutta sellaiset isot, jotka nostavat ihokarvat pystyyn… niitä en ole kokenut vuosikausiin..
huhtikuu 13, 2009 at 6:27 ip
No voi ressua. Meillä päin niitä on ihanan paljon. Kerran hajosi videot ja kerran salama halkaisi tuossa sadan metrin päässä jököttäneen paaaksun puun kahtia (ylhäältä alas).