Rakkautta

Kirkasta. Aurinkoista.

Syksyisen kirpeä ilma, vaikka pitäisi olla jo keväisen lämmin. Vaan kyllä ilmat tästä kuumenevat, ei minulla niitä ikävä ole yhtään. Kuumia ilmoja.

Istun junan toisessa kerroksessa, viimeisessä vaunussa. Melkoisen täyttä on. Pidän kirjaa sylissäni ja
kirjoitan. Aurinko porottaa alas vedettyjen verhojen läpi.

Edessäni istuva nainen kirjoitti tekstiviestin ja lähetti sen jonnekin. Näin tutun Nokialaisen ilmoituksen välähtävän kännykän ruudulla. Jonkun taskussa tai laukussa se sitten piippaa ja ilahduttaa saajaansa. Ellei ollut vihaviesti tai ilmoitus bänkseistä.

Takanani istuu kasvoiltaan epämuodostunut nainen. Automaattisesti oletan, että hänen elämänsä täytyy olla yhtä helvettiä moisen epämuodostuman kanssa ja että ihminen olisi hylkiö jota kukaan ei rakasta.

Eihän se niin ole, vaikka voisi ollakin.

 

——————————-

17.4.08 IC RMK-HKI Klo 11.08