25.1.08 IC HKI-RMK Klo 19.10

Juna lähtee vasta 19.16.

Sekaannus asemalaiturilla ennen junan tuloa. Kuulutus, erittäin epäselvä kuulutus, kertoi ehkä, että junan lähtöraide on muuttunut, kukaan ei saanut selvää että miksi se sitten muuttui. Osa lähti laiturilta pois ihmettelemään muille laitureille. Minä mukaanlukien. Ja junan siivoojat, kommandokaksikko. Lopulta juna sitten lähteekin alkuperäiseltä raiteelta. Lähtee, mutta 10 minuuttia myöhässä. Toivottavasti ei tämän enempää myöhästytä.

Istun leikkivaunussa. Aikuiset rapistelevat pussejaan, ostoksiaan. Ripustavat märkiä päällystakkeja roikkumaan, sukivat hiuksiaan. Pasilasta tuli kyytiin märkiä sotilaita maihareissaan. Heidän tukkaansa vesi ei kastele kun tukkaa ei näytä olevan ollenkaan.

Pasilasta tuli viereiselle penkkiriville mustaan toppatakkiin pukeutunut, hyvin sensuelli nainen. En tiedä mitä sensuelli tarkoittaa mutta tuossa se nyt istuu.

Joku niistä märistä sotilaista aivastaa kuin norsu. Nyt köhii.

Joku toinen mies puhuu puhelimessa ilmeisesti vaimonsa kanssa. Kaikki kuulevat! Eikö se mies sitä ymmärrä vai eikö se siitä välitä?

Kello 19.38 juna tulee Tikkurilaan. Asemalla kulkee huppupäisiä nuoria. Taksit jonossa odottavat pokiaan valot katolla. On vähän surkean näköistä kun sade on sulattanut taas lumet, ainakin näiltä korkeuksilta. Ehkä Riihimäki on vielä valkoinen. Entinen punainen.

Sensuelli lukee kirjaa. Ottaa samalla purukumia suustaan ja laittaa sen sitten takaisin, hyvin sensuellisti.

Mies puhuu edelleen puhelimeensa, että hän tuntee itsensä. Pian tunnemme me muutkin.

Viistosti oikealla, sensuellin edessä, rouva lukee Japanilaista keittiölehteä.

Minä kävelin tänne.

Tähän junaan.

Kävelin Lauttasaaresta. Lauttasaaren sillalla puhalsi merituuli korvaan kovaa. Kuljin rauhassa, räntäsateessa. Kiertelin hieman, en halunnut tulla suorinta tietä. Ruoholahdenkatu. Eerikinkatu. Kalevankatu. Isoja, upeita kivitaloja iltavalaistuksessa katsellen ajattelin, että on ollut hyvä olla Helsingistä pois. Huomasin, että Helsinki on isompi kaupunki kuin siellä asuessani. Helsinki jopa vaikutti ihan oikealta kaupungilta. Helsingistä täytyy olla pois tajutakseen sen suuruuden tai ainakin kauneuden. Vaikka Helsinki silmissäni olikin musta ja räntäsateinen, se oli kaunis ja sen liukkaita katuja oli upea kävellä. Takanani käveli kaksi venäläistä nuorta naista. Kuuntelin heidän soljuvaa puhetta ja askeleitaan.

Kävelin vanhojen mestojen ohi.

Teki mieli Helsinkiä.

Seuraavana Riihimäki. Kello 19.56.

Pimeältä näyttää.

Mustalta.

Lumettomalta.