23.11.07 IC HKI-RMK Klo 18.19

Selkä menosuuntaan, silmät sojottavat etelään. Joku kävi äsken selän takana kurkkimassa, mutta ei ajanut minua paikaltani pois. Edessäni oleva mies nosti rinkkansa hattuhyllylle. Nyt onkin leppoisat kelit retkeillä. Viettää pari yötä metsässä, nukkua laavussa. Olla märkänä ja kylmissään. Tehdä tulet märistä puista ja keitellä nokipannukahveja.

Ihmiset näpelöivät kännyköitään, viestivät ja pelaavat. Surffailevat netissä, mitä vaan. Tänä aamuna näin toisenkin miehen kirjoittavan mustakantiseen vihkoon. Ehkä olen tietämättäni aloittanut uuden villityksen. Kaikki haluavat kohta kirjoittaa vihkoon, kynällä. Jengi heittää läppärit jorpakkoon ja ostaa kunnon mustekynät tilalle. Pois sähköiset vempeleet! Kynä tulee, kynä tappaa!

Kello 18.44. Konduktööri lähestyy. Viereinen punapaitainen kännykännäpertäjä meni ansiokkaasti puhumaan puhelunsa takana olevaan puhelinkoppiin kun puhelimensa hiljaisesti soi. Opiskelija Tampereelle! Tuohan on vähintään 40-vuotias, tuo punapaita, valkokenkä. Vaan saahan sitä opiskella vähän vanhemmatkin ihmiset.