22.11.07 IC HKI-RMK Klo 19.14

Juna on täydempi kuin aikoihin ja ääniä täynnä.

Sormien läpsyttelyä näppiksellä ja takana kahden naisen välinen keskustelu jossa hiljaisiksi kuiskauksiksi kuuluvia osioita. Jotain mehukasta siellä käsitellään. Yritän kuunnella salaa mutta en onnistu. Liikaa muita ääniä ja liian hiljaista puhetta. Harmittaa.

En ymmärrä miksi ulkona vallitseva pimeys jaksaa minua niin kiinnostaa. Aivan kuin olisin vasta äsken oivaltanut Suomen olevan tällainen muutaman kuukauden vuodesta. Ehkä olenkin. Kaupungissa on niin paljon enemmän valoja kuin maalla, Riihimäellä. Täällä on hurjan pimeää. Ja koko tämä Suomi on saman pimeän verhon alla.  Ei valonpilkahdustakaan pitkään aikaan. Ajamme kuin avaruudessa tai jossain mustassa aukossa. Kai täältä joskus pois päästään. Junan pitäisi olla jo Riihimäellä. Tai ehkä me olemme menneet ohitse jo. Veturimieskään ei tiedä missä me oikein ajelemme.